kadonnut päivä

 Karvaanmakuinen, pahaenteinen aamu

Harmaiden rautakuoristen ihmiskasvojen aamu

Pölyisenvalkoisen verhon raosta voimattomana pilkottavan auringon aamu

Painavan sinisen savenvärinen yö

Puuhun jäätyneiden punaisten marjojen yö

Maahan kiinnipalaneiden sieluparkojen yö

Kadonnut päivä,  

   vasten punaisenkarvasta aamua laukkaava aika

vahingossa saatu, suunnittelematon, kertaluontoinen elämä

Minut on jo lävistetty niin kuin sinutkin

asemilla huutavat junat

minä tukin korvia vihan vimmassa

kukaan ei enää koskaan nuku

palapeli on koottu kuva ei miellytä

ihmiset raastavat itsensä sängyiltään

yksikään ei pelastu

lukitusta tuulen täyttämästä asunnosta himmeä kajo

vihreisiin kasvoihin

ohuet ruumiit oksentavat tyhjää sylkeä

tämä oli paratiisin reuna, joskus yksi on liikaa

se olisi voinut olla peli

pimeä laskeutuu yksinäinen sävel jää soimaan korvaan