puun juurella

 Puun juurella istuu nainen, rakentaa korttitaloa, tuska pyyhkii kasvoja, etsii pesää naisen sielusta, ei kysy lupaa, repii huntua. Merivesi huuhtelee rantakaislikkoa, ei hyvällä ei pahalla, hyväilee vain, laiva ohittaa aution saaren. Onko saarella joku jos kukaan ei tiedä? Sadan vuoden päästä laivaa ei enää ole. Saaren lämpimässä päässä on paratiisi jota kukaan ei näe. Rantakivet tekevät saaresta luoksepääsemättömän. Yksinäisyys on aina loputonta. Toisinaan myrsky tuo mereltä laudankappaleita, jälkiä sivistyneestä maailmasta. Linnut eivät keskustele ihmisen kanssa. Kasvisto on monipuolinen ja runsas, kukat pieniä ja kitukasvuisia, monenkirjavia. Pohjoispuolella sataa joskus lunta. Nainen ei päättele mitään. hän kutoo ja odottaa miestä, lanka loppuu, mies ei tule, toisinaan pensaasta tulee esiin jokin eläin. Nainen puhuu kuvajaisille, juurenpalasille. Tämä on hänen mielipuunsa. Toisinaan hän on lapsi, kiipeää puuhun, tähyilee laivaa.