karman herra

 

Karman herra on tehnyt alkeellisen virheen,

mutta hioo jo tylstyneitä työkalujaan

pimeyden huppu heitetään liian aikaisin

täällä on vain eksyneitä lapsia!

 

Mies puhuu sateesta, vaikka on kuiva aika.

Vanki kovertaa kivimuuria lusikalla, muistaa.

Pimeän sellin lattiaan tippuu hienoa pölyä,

aurinko ei osu tähän.

 

Ruoho pelkää käärmettä, äkkiä mies on krokotiili

jos ajattelee uimaan menemistä

vesi on kylmää juuri nyt

perintöruukku halki

 

Hän ei puhu sujuvasti kuukirjoitusta

Aamu pyyhkii epätoivon kaivertamat hahmot maanpinnasta

hän kerää pienet veistokset lattialta:

yhden silmässä oli myrskyn merkki.

 

mies sahasi oman oksansa ja lähti:

kuka viihtyy oksattomassa puussa

minä sanoin odota: kasvatan uuden oksan.

Puuro jäähtyi, se missä oli nallen kuva.