kovan maan puu

 

Miehen huoneessa on sadekuuro

Nainen nukkuu; huuhtoo kultaa

Nainen on läpinäkyvä, kaikki virheet esillä

Mies vetää hatusta ällistyttäviä esineitä

Sekoittaa aikaa paikkaa tapaa

Vääjäämättä vaihtuu aika

Lepattaen palaa pieni kynttilä

 

Juna

 

   odottaa minuutin, sitten

 

       lähtee

 

peruuttamatta

 

Minä en tiedä mikä on totta

 

Tämä on hyvinvointiyhteiskunta;

nukun kaikki yöt

   yhdessä yössä

 

Hän lausui jonkin jumalattaren nimen

ja poistui takaovesta

Sanoivat että hänellä on niin paljon:

 hänen on kannettava kymmenen keuhkosyöpää

ei, he eivät voisi milloinkaan leikkiä

jumala katsoisi heihin vihaisempana

kuin koskaan sitten Aatamin;

juuri sen tähden heidän oli leikittävä jatkuvasti.

 

Näin kaksi kertaa paikkansapitävän unen

Ja kaksisataa kertaa unen joka ei pitänyt paikkaansa

Se puu oli istahtanut kovalle maalle,

niin se piti repiä irti,

minun piti kuolla jo pääsiäisenä

Hinasivat uuden auringon taivaalle, se oli

valmiiksi humalassa